Puolisen vuotta myöhemmin
En tiedä, mitä tästä tekstistä tulee. Mulla on samaan aikaan tunteellinen ja tyyni olo. Ajattelen, että ehkä tämä teksti ei kuulu tänne. Ehkä BDSM-aiheisessa blogissa, BDSM-ihmisille kirjoittaessa, ei kuuluisi kertoa tunteista? Vähän sama, kun kinkybileissä sopii kyllä satuttaa, huudattaa, nauraa ja venytellä sietokyvyn rajoja, mutta ei pussailla, halailla (muuten kuin jälkihoidollisten toimenpiteiden yhteydessä) tai osoittaa tykkäämistä. Mä olen jotenkin kyllästynyt kinkyyden aromanttiseen suorittamiseen. Mä olen rakastunut, ja haluan elää peittelemättä sitä. Ajatuksia mun ja Riiviön alkutaipaleelta voit lukea edellisestä kirjoituksestani täältä . -- Mä ajattelin, että ei se jäisi. Mä oletin monta kuukautta, että kohta se lähtee, kyllästyy, vaihtaa, katoaa. Että ilmainen kokeilujakso päättyy ilman sitovaa jäsenyyttä. En tietenkään toivonut sellaista, mutta olin koska tahansa valmis hyväksymään, että niin kävisi. Me ihmisethän ollaan toistemme elämissä vain vierailemassa. Mutta ei se