Pää pinnalla
Tästä tuli jotain ihan muuta, kuin mitä alun perin piti. Ehkä henkilökohtaisin tekstini tähän mennessä, ja kuvailisinkin tätä avautumiseksi, jos jotain pitäisi osata sanoa. BDSM ei ole mulle muusta elämästä ulkopuolista leikkiä, vaan jotain mikä kietoutuu jokaiseen päivääni ja minuuteeni. Siksi sallin nyt sen, että se muukin elämä lomittuu tänne blogin puolelle. Tämä teksti ei varmasti kenenkään mehuja herauta, eli jos olet etsimässä runkkumatskua, niin suosittelen jatkamaan postausten selaamista. -- Musta tuntuu, että en ole kirjoittanut ikuisuuteen. En luultavasti olekaan, en edes muista edellisiä sanojani. Aina on pitänyt ja pitänyt, mutta sitten on tullut jotain. Töitä, reissuja, itku, uni liiallisen valvomisen jälkeen. Milloin mitäkin. Todellisuudessa olen varmaan tietoisesti vältellyt tätä, itseni kohtaamista siis. Sanat on aina olleet mulle tapa tehdä itseäni näkyväksi, ja peilata omaa olemista muuten, kuin vihamielisen (oikean) peilin kautta. Sanat on ystäviä, ja kirjoittaminen