Tekstit

Pää pinnalla

Tästä tuli jotain ihan muuta, kuin mitä alun perin piti. Ehkä henkilökohtaisin tekstini tähän mennessä, ja kuvailisinkin tätä avautumiseksi, jos jotain pitäisi osata sanoa. BDSM ei ole mulle muusta elämästä ulkopuolista leikkiä, vaan jotain mikä kietoutuu jokaiseen päivääni ja minuuteeni. Siksi sallin nyt sen, että se muukin elämä lomittuu tänne blogin puolelle. Tämä teksti ei varmasti kenenkään mehuja herauta, eli jos olet etsimässä runkkumatskua, niin suosittelen jatkamaan postausten selaamista. -- Musta tuntuu, että en ole kirjoittanut ikuisuuteen. En luultavasti olekaan, en edes muista edellisiä sanojani. Aina on pitänyt ja pitänyt, mutta sitten on tullut jotain. Töitä, reissuja, itku, uni liiallisen valvomisen jälkeen. Milloin mitäkin. Todellisuudessa olen varmaan tietoisesti vältellyt tätä, itseni kohtaamista siis. Sanat on aina olleet mulle tapa tehdä itseäni näkyväksi, ja peilata omaa olemista muuten, kuin vihamielisen (oikean) peilin kautta. Sanat on ystäviä, ja kirjoittaminen

Ajatuksia vallasta (video)

Kuva
  Menetin tässä taannoin oikeuden pitää Instagram-livejä, mutta koska puhuminen on mulle kirjoittamistakin helpompaa, halusin jakaa ajatuksiani videomuodossa. Tässä videossa puhun valtasuhteista, mitä vallan ja vastuun jakaminen omasta mielestäni edellyttää siltä, joka omasta vallastaan haluaa luopua, sekä kerron miten D-ihmisiä kannattaa lähestyä. Tulen todennäköisesti puhumaan ja kirjoittamaan aiheesta laajemmaltikin, mutta tässä nyt tähän hätään päällimmäisiä ajatuksiani. Kiitos, jos jaksoit katsoa!

Puolisen vuotta myöhemmin

En tiedä, mitä tästä tekstistä tulee. Mulla on samaan aikaan tunteellinen ja tyyni olo. Ajattelen, että ehkä tämä teksti ei kuulu tänne. Ehkä BDSM-aiheisessa blogissa, BDSM-ihmisille kirjoittaessa, ei kuuluisi kertoa tunteista? Vähän sama, kun kinkybileissä sopii kyllä satuttaa, huudattaa, nauraa ja venytellä sietokyvyn rajoja, mutta ei pussailla, halailla (muuten kuin jälkihoidollisten toimenpiteiden yhteydessä) tai osoittaa tykkäämistä. Mä olen jotenkin kyllästynyt kinkyyden aromanttiseen suorittamiseen. Mä olen rakastunut, ja haluan elää peittelemättä sitä. Ajatuksia mun ja Riiviön alkutaipaleelta voit lukea edellisestä kirjoituksestani täältä . -- Mä ajattelin, että ei se jäisi. Mä oletin monta kuukautta, että kohta se lähtee, kyllästyy, vaihtaa, katoaa. Että ilmainen kokeilujakso päättyy ilman sitovaa jäsenyyttä. En tietenkään toivonut sellaista, mutta olin koska tahansa valmis hyväksymään, että niin kävisi. Me ihmisethän ollaan toistemme elämissä vain vierailemassa. Mutta ei se

Riiviö

Teksti on julkaistu alunperin 26.11.2022 BDSM-baarin päiväkirjat-osiossa. -- Avaan silmät. Ensimmäinen asia mitä päivän hämärässä näen, on Riiviön jumalaisen kaunis niska, ja pieni hopeinen laatta johon on kaiverrettu G-kirjain. Laatta riippuu arkipannasta, joka tuli korusepältä pari viikkoa sitten. On aika huojentavaa ajatella, että nyt se sitten vihdoin on tapahtunut: mä olen pannoittanut jonkun. Enkä epäröinyt hetkeäkään kun sitä pyydettiin. Tää vain tuntuu oikealta, tätä ihmistä voin ylpeänä kutsua omakseni. Parhaat asiat elämässä tulee aina vähän nurkan takaa ja etsimättä (no, pois lukien ehkä orgasmit, mutta kyllä nekin ajoittain tuppaa yllättämään). Sillä lailla Riiviökin ilmaantui. En etsinyt mitään sellaista, enkä tosiaan olisi mitään sen kaltaista osannut keksiäkään. Aina mä sanon, että en jaksa brättejä eikä mulla ole energiaa pelailla mitään ylimääräisiä valtapelejä. Ja kuitenkin - oh behold - kaikki viimeisimmät merkitykselliset ihmissuhteeni on olleet sellaisia, jossa vas

Työnimi: Iltasatu (novelli)

Mä en ole koskaan ennen kirjoittanut novellia(?) suoraan blogiin. Mutta tämä haluaa nyt tulla ulos näppiksestäni, joten katsotaan kuinka käy. Ehkä tätä voi ajatella eroottisen novellin sijasta kirjeenä. Kirjeenä ja iltasatuna. Aloittaesssani tätä en vielä tiedä, mikä tarinan loppu tulee olemaan. Merkinnän loppuun mennessä se on toivottavasti selvinnyt meille molemmille. Enjoy the ride. -- Mä tiedän että sä et tykkää jättää tulematta. Tiedän, että sä haluaisit aina laueta kun siihen on mahollisuus. En mä syytä sua siitä, kyllähän mäkin tykkään tulla. Paljon ja usein, toistuvasti jopa. Se on mun ehtymätön luonnonvarani. Mutta tiedätkö miten kovin mä just nyt haluaisin, että sä joutuisit vähän kärsimään sen ilon eteen. Että pitäisin sua monta päivää rajalla, laukeamatta. Haluaisin kouria sua vaatteiden päältä joka paikassa; himassa, kaupassa, ohimennen röökipaikalla. Mä haluan istua sun naamalla ja naida sun huulia, leukaa, suuta, squirtata sun kaulalle ja poskipäille niin että sun silmiä

Todenmukaista sarjatulemista ja pari muuta laukausta

Multa pyydettiin instagramissa sessiokertomuksia. Sellaista ei nyt tähän hätään ole tarjota, joten kirjoitin ylipäätään viimeisimmästä seksikokemuksestani (joka tätä kirjoittaessani tapahtui edellisen vuorokauden aikana). Olen seksuaalisesti dominoiva, mutta kaikki seksi mitä harrastan ei ole silkkaa bdsmmää. Vaikka mukana ei olisi köysiä, välineitä, kipua tai muita varsinaisia kinkyelementtejä, on läheisissä suhteissani aina jonkinlainen dynamiikka olemassa. Mun harrastama seksi ei ole juuri koskaan ole nättiä. Se on hikistä, riepottelevaa, epäjärjestelmällistä, parhaimmillaan silkkaa hedonismin aalloilla surffailua ilman suorituspaineita. On lupa nauraa, keskeyttää, kommunikoida aktiivisesti. Tämä kyseinen kerta on aika hyvä keskiarvo tämänhetkisestä seksielämästäni tutun partnerin kanssa. Ei mitään överiä, eikä mitään varsinaisesti jäänyt puuttumaankaan. Oli muuten todella omituista kirjoittaa suoraan oman elämän tapahtumista. Välillä tuntui jopa melkein liian intiimiltä olla käyttä

Ota molemmat

Puhuttiin tässä taannoin ystävän kanssa lapsuuden ihastuksista. Mun suuri ihastukseni oli joku tuntematon, jonka kuvan näin kerran Kodin Kuvalehdessä. Muistan ruskean tukan, ja sen että tyypin nimi oli Tuukka. Tai ehkä Miska. Joka tapauksessa jotain vaarattoman kuuloista. Jaksoin ajatella tyyppiä ainakin parin vuoden ajan, mikä ala-asteen varrella oli hyvin pitkä aika. Tyypin jälkeen taisin rakastua palavasti Portia de Rossiin, joka muuten edelleenkin viehättää minua suuresti. Ihastusten lisäksi mulla oli kouluikäisenä vuosia jatkunut mielikuvitusleikki. Käytännössä se piti sisällään kuvitelmia elämästäni sitten joskus aikuisena, mutta pääosassa en ollut minä. Ja tästä vihdoin päästään päivän aiheeseen: pääosanesittäjä eli polyamorisessa suhteessa kahden kumppanin kanssa (joista toinen oli tuo aimmin mainittu Tuukka/Miska/?). En tietty silloin tiennyt polyamorian olemassaolosta mitäään (ei sillä että kovin moni aikuinenkaan olisi tiennyt 90-luvulla), mutta musta on ilmeisesti aina ollu