Pakenemassa (proosaa)
Niin paljon kuin elämästäni nautinkin, on joskus raskasta olla avoimesti kinky, empaattinen ja rakastava nainen internetissä ja tosielämässä. Vastoin luultavasti yleisimpiä odotuksia, sitä on monelle Dommena ihan yhtä kertakäyttöinen, kuin keskiverto vaniljanainenkin. Maailma on aika ruma, kun toiselle ei tarvitse antaa ihmisarvoista kohtelua. Sitä typistyy pelkäksi nimeksi ja kuvaksi ruudulla, hetkelliseksi fantasiaksi lakanoissa, jännittäväksi seikkailuksi joka päättyy heti ensimmäisen luvun jälkeen. Vuosien aikana olen kohdannut monia monia alistuvia yksilöitä, jotka vuorotellen palvovat ja pakenevat. Nyt yritän opetella pysymään erossa siitä, mikä ei palvele mua. Mä en enää jaksa vuotaa lämpöäni johonkin, mikä ei heijasta sitä takaisin. Tää proosa on syntynyt hetken mielijohteesta tunnekuohun vallassa. Sitä ei ole kirjoitettu kellekään tietylle ihmiselle, vaan olen kerännyt sanoihin vuosikausia kertynyttä katkeruutta ja aina uusiutuvia pettymyksen tunteita monista ihmissuhteista. -