Pakenemassa (proosaa)

Niin paljon kuin elämästäni nautinkin, on joskus raskasta olla avoimesti kinky, empaattinen ja rakastava nainen internetissä ja tosielämässä. Vastoin luultavasti yleisimpiä odotuksia, sitä on monelle Dommena ihan yhtä kertakäyttöinen, kuin keskiverto vaniljanainenkin. Maailma on aika ruma, kun toiselle ei tarvitse antaa ihmisarvoista kohtelua. Sitä typistyy pelkäksi nimeksi ja kuvaksi ruudulla, hetkelliseksi fantasiaksi lakanoissa, jännittäväksi seikkailuksi joka päättyy heti ensimmäisen luvun jälkeen.

Vuosien aikana olen kohdannut monia monia alistuvia yksilöitä, jotka vuorotellen palvovat ja pakenevat.
Nyt yritän opetella pysymään erossa siitä, mikä ei palvele mua. Mä en enää jaksa vuotaa lämpöäni johonkin, mikä ei heijasta sitä takaisin.

Tää proosa on syntynyt hetken mielijohteesta tunnekuohun vallassa. Sitä ei ole kirjoitettu kellekään tietylle ihmiselle, vaan olen kerännyt sanoihin vuosikausia kertynyttä katkeruutta ja aina uusiutuvia pettymyksen tunteita monista ihmissuhteista.

--

Sun kuuluisi jo rakastaa mua.
Sun kuuluisi ajatella mua silloinkin, kun veri kiertää koko kehossa.
Kaikkien hetkien, vuosien, sanojen jälkeen,
sun kuuluisi kuulua minulle.

Pakenet puolituntuiseen elämään, rutiineihin, silmiinpistämättömien partnereiden syliin.
Linnoittaudut kaappiisi ja tilkitset oven sosiaalisella hyväksyttävyydellä.
Mitä tahansa, ettei kukaan saa tietää, millainen oikeasti olet. Kukaan muu kuin minä.
Mä olen sun epäkonsensuaalinen salaisuus. Pysyn piilossa, en vaadi mitään. Hillitsen, hillitsen ja hillitsen, vaikka kumpikin tiedämme, että mun kuuluisi hallita.

Avaat sielusi kun himo on suurimmillaan, ja helpotuksen jälkeen järkeilet itsesi karkuun niin helvetin lujaa. Sun katse ei enää kohdistu muhun, viesti toimitettu muttei luettu. Et halua olla ihminen, joka tarvitsee jotain minun kaltaistani. Sä pakenet itseäsi pakenemalla minua.

Mun syli on liian avoinna; se ottaa kaiken vastaan muttei pidä mitään. Minä avaan käteni, sinä avaat housusi ja poistut. Haluaisin tarrautua hiuksiisi, paidan helmaan, mihin tahansa ja rukoilla jäämään.
Mutta sinun pelkosi on vahvempi kuin minun otteeni.

Mä voisin antaa sulle kokonaisen maailman, jos sä antaisit itsesi.