Ero, etsintä ja mitä Domme todella haluaa
Alkukesästä erosin. Se muutti mua. Olin pettynyt, katkera, välillä vihainenkin. Itsetuntoni dominoivana oli palasina, ja alkuun toivoin, että voisin hävittää sen itsestäni kokonaan. Toisaalta itsetunto noin muuten raketoi ihan uudella tavalla, enkä tiedä, olenko koskaan pitänyt itsestäni niin paljon, kuin juuri eron jälkeen. Muistin taas olevani Jumalatar Jumalatarten ympäröimänä. Kaikki olisi mulle auki. Vaikka en jäänyt yksin – onhan mulla ystävien lisäksi ihana tyttöystävä ja pari muutakin sykähdyttävää ihmistä elämässäni – tuli eron myötä elämään aukko. Nyt puoli vuotta tapahtuneen jälkeen saatan olla valmis puhumaan siitä edes vähäsen. Eron luoma tila täyttyi isoilla terapiaprosesseilla, uusilla kokemuksilla ja erilaisten toimintatapojen opettelemisella. Halusin keskittyä itseeni ja kaikkeen upeaan ympärilläni. Nauttia ja kokea niin paljon kuin voin. Ottaa hyvät asiat vastaan, ja uskaltaa olla jotain muuta kuin riipivästi kosketuksen tarpeessa. Ennen kaikkea halusin ymmärtää, miks...