Nobody's Mother
Viimeisen vuoden aikana mulla on ollut mielen päällä vähän turhankin usein oma mommyys (kamala sana näin suomeksi taivutettuna, mutta mennään nyt tällä). Aihe on itselleni tällä hetkellä aika vaikea ja jopa tulehtunut, mutta ehkä kirjoittaminen voi auttaa omaa prosessia. Tai sitten vaan itkettää enemmän. -- Mikään titteli tai arvostuksenosoitus ei ole osunut yhtä syvälle kuin Mommy . En ole koskaan kokenut olevani kenenkään Valtiatar, Jumalatar tai Kuningatar. Nuo sanat tuntuvat yhtä kaukaisilta ja keksityiltä, kuin se, että joku kutsuisi mua mieheksi. Jos ei tiedä titteliä, voi kutsua ihan vaan nimellä. (Tässä kohtaa täytyy kuitenkin mainita, että tietyt ihmiset saavat kutsua mua Prinsessaksi, ja se tuntuu hyvältä). Minusta ei koskaan pitänyt tulla Mommyä. Kun ikuisuus sitten pohdittiin ensimmäistä kertaa mun tonttiani caregiverinä silloisen kumppanini kanssa, oltiin molemmat samaa mieltä, että Mommy mä en missään nimessä voisi olla. Korkeintaan joku rajoja ylittävä mutsin kaveri...