Greta kirjoittaa

Päädyin jakamaan tämän novellin kahtia, sillä siitä tuli paljon pidempi, kuin olisin olettanut. Lukijalle tiedoksi, että tässä jälkimmäisessä osassa käsitellään kidutusta ja se sisältää mainintoja oksentamisesta. -- 2/2 Jumalatar kohottautui seisomaan, mutta yllätyksekseni hän ei kävellytkään suihkulle vaan seinässä olevan hanalle, ja alkoi kiinnittää siihen puutarhaletkua. Voi helvetti. Siitä hanasta tuli vain kylmää vettä, sitä käytettiin lähinnä lattian huuhtomiseen ja löylykiulun täyttämiseen. Alavatsaani vihlaisi, kun hän alkoi riisua ainutta vaatekappalettaan. Hänen ihonsa oli pehmeä ja niin vaalea, että se muistutti viime viikolla katselemaani maalikarttaa, johon oli koottu valkoisen eri sävyjä. Mitä vittua, miksi ajattelin värikarttoja katsellessani unelmieni täyttymystä? Tämän takia Jumalatar halusi, etten turhaan käyttäisi päätäni silloin, kun sitä ei tarvittu. Niin oli parempi meidän molempien kannalta. Hän ajatteli aina parastani. Hän heitti vaatteensa kaksinkerroin kasvoil...

Minun kirkkain valoni on mulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä teksti. Sen ensimmäinen muoto on syntynyt viisi(?) vuotta sitten, kun tutustuin erääseen inspiroivaan ihmiseen, josta on vuosien aikana tullut minulle omalla tavallaan hyvin tärkeä. Viime syksynä heräsi ajatus kirjoittaa novelli alistuvan ihmisen näkökulmasta. Se kiehtoi, mutta tuntui myös vaikealta, sillä en tiennyt, miten voisin osata eläytyä johonkin, mitä en ole koskaan itse kokenut. Muutama viikko sitten tajusin, että vastaus ongelmaan oli ollut koko ajan viestin päässä. Kirjoittaisin työnimellä Suihku? kulkeneen muinaisen novellin uusiksi sen inspiraation näkökulmasta. Päähenkilö on oma fantasia-alistujani, ei toisinto kenestäkään tosielämässä kohtaamastani ihmisestä. Kirjoitin tämän ennen kaikkea itselleni, mutta myös kiitollisuudenosoituksena kaikesta siitä, mitä olen saanut. Kiitos, J. ❤︎ Avainsanoja tätä novellia kirjoittaessa olivat: 24/7, vapaasta tahdosta luopuminen, väkivalta, rakkaus, omistaminen, pahoinpit...