Minun kirkkain valoni, osa 1/2 (novelli)

Minun kirkkain valoni on mulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä teksti. Sen ensimmäinen muoto on syntynyt viisi(?) vuotta sitten, kun tutustuin erääseen inspiroivaan ihmiseen, josta on vuosien aikana tullut minulle omalla tavallaan hyvin tärkeä. Viime syksynä heräsi ajatus kirjoittaa novelli alistuvan ihmisen näkökulmasta. Se kiehtoi, mutta tuntui myös vaikealta, sillä en tiennyt, miten voisin osata eläytyä johonkin, mitä en ole koskaan itse kokenut. Muutama viikko sitten tajusin, että vastaus ongelmaan oli ollut koko ajan viestin päässä. Kirjoittaisin työnimellä Suihku? kulkeneen muinaisen novellin uusiksi sen inspiraation näkökulmasta. Päähenkilö on oma fantasia-alistujani, ei toisinto kenestäkään tosielämässä kohtaamastani ihmisestä.

Kirjoitin tämän ennen kaikkea itselleni, mutta myös kiitollisuudenosoituksena kaikesta siitä, mitä olen saanut. Kiitos, J. ❤︎

Avainsanoja tätä novellia kirjoittaessa olivat: 24/7, vapaasta tahdosta luopuminen, väkivalta, rakkaus, omistaminen, pahoinpitely, jumalointi, watersports, TYÖHOUSUT. Seksiä se ei sisällä, mutta sen sijaan tämä on heittämällä "raain" kirjoittamani teksti.

Saatan myöhemmin kirjoittaa postauksen, jossa avaan novellin taustoja enemmän, sillä haluaisin kovasti jakaa ajatusmaailmaani sen takana. Tällä erää tyydyn kuitenkin vain julkaisemaan molemmat osat samaan aikaan.

--

1/2

Jumalatar oli pukeutunut ponchoon. Sen kangas oli harsomaista ja läpikuultavaa, hädin tuskin vartalon ääriviivat peittävää. Katselin pihamaalta ikkunan lävitse kun hänen punaiset hiuksensa hohtivat räsymatolle lankeavassa auringonpaisteessa. Jumalatar heilutteli varpaitaan, ja näin sohvan vieressä sinisen kynsilakkapullon. Hän näytti tekevän palapeliä keskittyneesti, eikä vilkaissutkaan ulos. Tärkeitä askareita sisältänyt päivä siis.

Oma työpäiväni oli ollut pitkä ja kuluttava. Uusi työmaa oli ollut oletettua työläämpi, ja betonipöly tuntui tarttuneen kaikkialle vaatteisiin, hiuksiin ja vaatteiden alle. Kehoni oli loppuun asti väsynyt tuntikausien purkamisesta ja kantamisesta. Halusin kaatua sänkyyn ja nukahtaa.

Jatkoin pihalta kuistille ja avasin vanhan talon etuoven. Jumalatar oli jättänyt sen raolleen, luultavasti vahingossa. Kynnyksellä hän katsoi minuun ja hymyili iloisesti. Uupumuksesta huolimatta tämä vastaanotto sai minut joka kerta kiitolliseksi siitä, että elämäni oli juuri tässä juuri nyt. Hänen näkemisensä toi samaan aikaan rauhaa ja selittämätöntä jännitystä; kuin jokin olisi kuumentanut pientä käämiä rintakehässäni. Jumalatar käänsi katseensa takaisin viimeisimpään projektiinsa ja huomasin, ettei hänellä ollut kevyen viittansa lisäksi yllään mitään muuta.

Olin juuri astumassa sisälle taloon, kun hän pysäytti minut. “Jätä se saastainen paita ulos.” Jumalatar ei katsonut minuun, mutta sanat kuuluivat selkeästi. Riisuin paidan ja heitin sen kuistin nurkkaan. Ei ollut minun asiani kyseenalaistaa käskyjä. Tiesin, että housut voisin pitää jalassa, sillä Hän piti niistä likaisinakin. Alkuun se oli ollu kummallista, ketä nyt tahriintuneet työvaatteet innostaisivat? Nyt olin kuitenkin jo tottunut, ja Hänen halunsa oli minun haluni.

“Et tule matolle noissa vaatteissa!” kuului, kun olin istumassa hänen viereensä lattialle. Sohvaa olin sentään osannut välttää, mutta että mattokin oli kielletty? Jäin hämmentyneenä paikoilleni, koska olisi tuntunut typerältä istua lattialle sisäänkäynnin viereen. En saanut lisää ohjeita, joten tyydyin katselemaan hänen selkäänsä ajatukset harhaillen ja jäsenet kipeinä. “Sä voisit tulla mun kanssa sänkyyn kierimään, mutta ensin sun pitää mennä suihkuun”, hän totesi. “Joo, meen ihan kohta”, vastasin. Jumalatar sai palapelinsä valmiiksi, esitti lyhyen voitontanssin käsillään ja tuli vierelleni. Hän hiveli hartioitani ja tiesin hänen katselevan housujani. “Hyi sun ihokin on ihan jossain rähmässä”, hän sanoi ja hieroi käsiään yhteen saadakseen pölyn irtoamaan niistä. “Joo, oli aika likainen päivä”, hymähdin. Olin kiitollinen hänen kosketuksestaan, mutta harmissani, että hänen kätensä sotkeutuivat minun takiani. Olisi pitänyt käydä suihkussa ennen kuin tulin sisälle. Hän yritti pyyhkiä käsiään housuihini, mutta sai ne vain entistä likaisemmiksi. Hän tuhahti kyllästyneesti ja ryhtyi käsien pyyhkimisen sijaan puristelemaan etumustani. Kiihotuin ensimmäisestä kosketuksesta ja odotus täytti minut. Tämä oli ihanaa, tätä minä jaksaisin vaikka olisin kuinka väsynyt. “Nyt sinne pesulle!” hän totesi.

Sen enempää selittelemättä Jumalatar tarttui hiuksiini, kietoi niitä nyrkkinsä ympärille ja repäisi mukaansa. Hän kiskoi minut ovesta ulos ja alas kuistin portaita. Kompuroin, mutta hän ei edes kääntynyt katsomaan. “Mitäs rakensit ulkosaunan”, Jumalatar totesi huvittuneena ja lähti kiskomaan minua pihan poikki. Monen mielestä voisi olla nöyryyttävää olla itseä paljon pienikokoisemman naisen retuutettavana pitkin pihamaata, mutta minä en välittänyt siitä. Hän halusi minut perille näin, minä tottelin. Tiesin, että jos vastustelisin, hän päästäisi hiuksistani irti ja jättäisi minut yksin ulos. Mitä tahansa mitä Hän haluaa, me olimme sopineet. Minun tehtäväni oli tehdä hänen toiveensa todeksi ja ottaa vastaan mitä ikinä ne olisivatkaan. Mielessäni käväisi, mitä naapuri ajattelisi, jos sattuisi juuri nyt olemaan harventamassa pensasaitaa ja katsoisi tänne päin. Mutta Jumalatar ei ollut kiinnostunut ulkopuolisten ihmisten mielipiteistä, joten minunkaan ei ollu syytä olla. Rakastin sitä, että hänen kanssaan minun tarvinnut ajatella. Tunsin, kuinka hiustupsu repeytyi irti päänahastani. En välittänyt siitäkään, mutta refleksinomaisesti päästin suustani pienen älähdyksen. Hän nauroi, ja se peitti alleen kaiken muun.

Jumalatar riuhtaisi narisevan puuoven auki ja tyrkkäsi minut sisään kylmään pesuhuoneeseen. Jäin tyhjänä seisomaan aloilleni, ja mietin olisiko nyt syytä riisua housut. Mitä täällä tapahtuisi? Hän tuli eteeni ja katseli minua iloisilla silmillään, joista loisti vallanhimo. Himo. Tämä oli parasta, mitä elämässäni oli. Hänen himonsa, hänen ilonsa.

Hän kosketti kevyesti alavatsaani housujen vyötärön yläpuolelta. Kosketus oli lupaus tai huijaus, hellyyden ja omistamisen osoitus. Värisin sekä saunarakennuksen kylmän kosteasta ilmasta että sisälläni roihuavasta lämmöstä. Jumalatar kiersi taakseni ja kietoi hetkeksi kädet vyöräröni ympäri. Hänen vaatteensa karhea kangas painui kiinni selkääni ja ajattelin, että joskus turva ja uhkaus voivat olla läsnä samassa hetkessä.

Äkkiä hän irrotti otteensa ja potkaisi kipeästi polvitaipeeseeni ja tönäisi minua. Jalka nytkähti allani, horjahdin ja kaaduin kovalle lattialle. Pää kolahti kipeästi kaakeliseinään. Korvissani humisi ja hetkeen en nähnyt mitään. Retkotin epämukavasti puoliksi istuen, puoliksi maaten vasten seinää. Yritin hienovaraisesti korjata asentoani paremmaksi samalla kun odotin, että näkökenttä tarkentuisi. Päätäni jomotti ja olkapää tuntui aralta, olin luultavasti lyönyt senkin seinään. Kehoni ei jaksanut, eikä mieleni halunnut laittaa vastaan.

Hän seisoi edessäni jalat harallaan ja katselin hänen kaunista häpyään suoraan silmieni edessä. Halusin kurottautua lähemmäs ja hengittää hänen tuoksuaan jokaiseen ontelooni, joten olin kiitollinen, kun hän tarttui hiuksiini ja hieroi kasvojani itseään vasten. Kun hän päästi irti, osasin varoa, etten löisi päätäni uudestaan. “Sä oot kipeästi suihkun tarpeessa”, hän kuiskasi ja virtsasi kasvoilleni. Lämmin neste tuntui hyvältä valuessaan palelevaa ihoani pitkin ja hän näytti onnelliselta. Melkein liian onnelliselta. Hänen ilonsa oli tärkeämpää, kuin mikään minun tuntemukseni, slti olin kiitollinen jokaisesta lämmittävästä pisarasta. Ne valuivat noroina kaulaa pitkin vatsalleni ja imeytyivät housujen kaulukseen. Muutama yksinäinen puro löysi tiensä lantiolleni ja alushousut alkoivat tuntua kosteilta.

Lämpimät tuntemukset eivät kestäneet kauaa pesuhuoneen kylmyydessä, ja pian palelin entistä enemmän. Jumalatar ei välittänyt, mutta hän kyykistyi syliini ja pyyhki ensin kädellään rintakehääni ja sitten kätensä hiuksiini. Tunsin, kuinka uusi lämmin virta levisi syliini ja kasteli housuni läpimäriksi. Mietin, olinko jättänyt taskuihin mitään arvokasta tai tarpeellista, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä, koska hän istui sylissäni ja katsoi minua silmiin. Sitten hän sylkäisi huulilleni ja sai minut nuolaisemaan niitä ahnaasti. “Voi katso, miten sotkussa sä olet. Kastelit housutkin. Ne täytyy varmaan pestä.”

--

Novellin toiseen osaan pääset tästä.