Kohokohtia kuluneelta vuodelta (2020)

Kyselin kuluneella viikolla lutkakesää (tai oikeastaan -vuotta) viettäneeltä ystävältä, mitä jäi mieleen kuluneen vuoden seksi- tai sessiokokemuksista. Ajatuksena hurjan helppo ja yksinkertainen kysymys. Itseltäni vaati kuitenkin useamman päivän käydä koronavuotta läpi ja yrittää nostaa esiin muutamia helmiä kaiken sen hyvän joukosta.

Koen olevani todella onnekas, koska mun on ollut mahdollista toteuttaa seksuaalisuuttani läpi vuoden pandemiasta huolimatta. Kinkytapahtumien vähyys ja ylipäätään paikallisen bdsm-skenen väistämätön hiljeneminen on vähän nakertanut, mutta lähinnä vain yhteisöllisyyden kokemusten puuttumisen takia.

2020 mä aloin vihdoin nauttia fetisseistäni välttelyn sijaan. En kaikista, enkä vailla täysin irrationaalista morkkista, mutta kuitenkin. Suurin kiitos tästä muutoksesta kuuluu avoimille ja luotettaville rakkailleni, jotka ovat sekä kysyneet asioista, että hyväksyneet mun kaikki erikoisuuteni. Jopa tukeneet niiden toteuttamista. Voi että mun elämässä vaan on hienoja ihmisiä. Opettelin puhumaan fantasioista ja kehittämään fantasiamielikuvitustani monipuolisemmaksi. Ei muuten ole helppoa hommaa se, jos on puolet elämästään fantasioinut noin kahdesta erilaisesta kohtauksesta samalla set upilla. Mä olen kuitenkin hyvin innoissani tästä kehityksestä, sekä siviilielämän että kirjoitushommien takia. Mulle on myös kirkastunut, että tapahtumien ja roolien sijaan mun suurin sytykkeeni on se, miltä asiat ja teot tuntuvat.

Ja lisäksi ehkä suurin vapautuminen, jonka olen tänä vuonna itselleni suonut: lokeroilla ei ole mitään asiaa mun elämässäni. Mikään sana ei voi määrittää asioita, joita voi tehdä tai olla tekemättä, haluta tai olla haluamatta. Mun seksuaalisuuteni on paljon enemmän kuin yleistynyt käsitys vaikkapa sitten dominoivasta naisesta. Voin himoita valtaa, mutta mikään ei voi määrittää minkä rajojen sisään sen vallanhimon täytyy mahtua.

Näiden avautumisten jälkeen voidaan sitten siirtyä yksinkertaisempiin asioihin.
Alle olen listannut satunnaisia hetkiä, jotka mun päähäni ovat jääneet kirkkaimmiksi muistoiksi:

• Eräs suunnittelematon kohtaaminen tammikuulta, joka oli ensimmäinen isku suoraan fetissihermoihini. Ehkä mä käytin toista fetissiautomaattina, ehkä toinen käytti mua orgasmiautomaattina. Hyvä diili joka tapauksessa.
• Kaksipäisen strap-onin korkkaaminen. Löysin kurkkupanojen ilot ihan uudella tavalla top-osapuolena.
• Himokas ja pitkä puhelu keväältä, jonka kesken laukesin pyytämättä ja yllättäen ilman kosketusta yksin kotona. Se oli huumaavaa, ja melko suora vihje siitä mikä mun haluani liikuttaa. Sen jälkeen mulle ei ole ollut paluuta entiseen hiljaisuuden ilmapiiriin. Ja tyhjästä nousevat orgasmit, no ne ainakin ovat yleistyneet tietyssä seurassa ja tietyssä olotilassa.
• Muutama uskomattoman kuuma ja vallantäyteinen edgetys-sessio. Ai että mä rakastankin pidellä toista ihmistä reunan tietämillä. Ja niitä reaktioita; niitä mä en koskaan tule unohtamaan. Se katse toisen silmissä, kun se on samaan aikaan järjiltään, äärimmäisen kiihottunut ja omassa universumissaan (jonka keskipiste minä olen).
• Suunnittelematon ja monitahoinen kimppakokemus, jossa uin syvissä välittämisen ja kosketuksen vesissä. Se oli maagista ja ehdottoman merkityksellistä. Silloin mä ajattelin, että näin asioiden kuuluukin olla. Tähän mä sovin.
• Ensimmäinen kerta, kun sessio täytyi keskeyttää siksi että tuli sanomista. Ei mitään vakavaa, ei mitään fyysistä, mutta kuitenkin. Se opetti (toivottavasti) keskustelemaan asioista perinpohjin etukäteen.
• Se kerta kun laukesin niin lujaa, että näin lehmän.

Loppuun vielä kohtaus toissapäivältä:

Ihmettelin ääneen toiselle, että onkohan mahdollista saada orgasmi silkasta onnellisuudesta. Pari tuntia iltaa eteenpäin, ja laukesin kesken pitkän halauksen vain koska oli niin rikkomattoman turvallinen ja hyvä olla. Ehkä se summaa tämän vuoden aika hyvin: rajun ja räiskyvän dommehabituksen sijaan olen liukunut hirvittävän nössöilyn suuntaan. Ei haittaa yhtään.

Kiitos teille, jotka olette mut löytäneet ja mun juttujani lukeneet. Tänä vuonna mä aloin vihdoin kirjoittaa muillekin kuin itselleni, ja se on ollut sekä jännittävää että palkitsevaa. Kommentteja, toiveita ja postia saa aina lähettää joko täällä, sähköpostilla tai vaikka instagramissa.
Olkaa hyviä toisianne kohtaan, ainakin niin kauan kunnes pyydetään olemaan pahoja ♥︎