Alkusyksyn ajatuksia (proosaa)

Olen jatkanut itseäni varten kirjoittamista, tehnyt hajanaisia ailahtelevia päiväkirjamerkintöjä. Tällä hetkellä elämässäni on pinnalla isoja prosesseja ja itsetutkiskelua, ylikuormitusta ja pohdintoja/odotusta tulevaisuudesta. Olen kuunnellut ja kaivannut surullisia poikia edellisen hiivuttua alkukesästä. En ole vieläkään osannut kirjoittaa erosta, enkä kirjoittanut nytkään.

Tässä koottuja muistiinpanoja parin kuluneen kuukauden ajalta:

--

Täytyy saada jotain ulos, haukkoa happea sisään, ettei himon suolaiset aallot hukuta alleen ja jätä janoisina riutumaan. Mä olen jo valmiiksi uupunut. Halun valtameren vesi näännyttää, sitä ei saa juoda vaikka haluaisi. Mistä helvetistä mä tislaan mitään puhdasta, kun kaikki on sameaa?

Avaan silmät aamun utuun, ajattelen eilen kuulemani sanoja. Kasvojasi reisieni välissä. Mä muistan edelleen miltä sä tunnuit, miten se yllätti – ensimmäistä kertaa vuosiin joku antoi jotain pyytämättä. Jotain taivaallista, mikä sai mut unohtamaan kaiken hetkeksi. Ja niin minä kiinnityin sinuun.

Nautinnon vihlaisu alavatsan tienoilla, verenpaineen humahdus hermostoa pitkin kurkunpäähän, kasvoilta hiusrajaan; mun kehoni on valmis poimittavaksi.

Haluan hukuttaa sut uudestaan ja uudestaan, käyttää loppuun. Ihailla helmeilevää kehoasi saunan hämärässä, lukea tarinoita iholtasi. Mistä sait tämän, mitä ajattelit kun jätit tämän dermikseesi? Kerro mulle ne muistot joita kannat mukanasi. Avaa kaikki se, mitä et kenellekään muulle. Anna mahdollisuus kannatella edes hetken, koskettaa jokaista syvännettä, johdattaa ja johtaa.

Ikuinen kaipuu meren äärelle ei hellitä. Nähdä auringonlasku ulapalla, sukeltaa syvälle mutta ei lähellekään pohjaa, jäädä väreilemään sen viileydestä ja lämmittää jäseniä toisen hehkussa tietäen sen olevan minua varten varastoitunutta.

--

Maanantai tuntuu viikonlopulta

Ennen häntä seksi oli vain seksiä.

Helppoa kun sen osaa, käytännöllistä, tyydyttävää, ohimenevää.

Se, mitä luulin tyydytykseksi, olikin vain leivänmurujen haalimista kasaan mielikuvitusleipää vaivatessa.

Hänen kanssaan täytyn sisuksista asti, räjähdän ja räjähdän ja räjähdän, kunnes en jaksa enää ja vielä sen jälkeenkin.

Hän antaa itsensä ja minulle oman nautintoni.

Hän on minun mittoihini tehty fantasiaolento, satuhahmo, jonka on toivonut mieleisekseen.

--

Minä haluan rakastua. Haluan upota himoon ja yhteyteen, hukkua haluun.

Haluan löytää koukkuja joihin tarttua, solmuja joita avata, herkkiä pintoja joita hioa ja parantaa. Sinusta tulisi minun kaunis koristeeni, jota vaalia ja rikkoa, sirpaleita joita liimata yhteen niin kauan, että jäljellä on hienojakoista tomua, josta voit muovata uuden itsesi, todellisen sinuuden, sen jolla on tarkoitus.

Minä haluan rakastaa ja omistaa sinua jokaisena päivänä.