Joulukuun 2024 kinkypäiväkirja

 2.12.24

Reissussa itärajalla. Oman elämänsä tempparitähti oharoi, mitään muuta en odottanutkaan. Haluaisin oikeille deiteille, oikeanlaisen ihmisen kanssa (hän ei todellakaan olisi ollut sellainen). Seuranhaku turhauttaa suuresti. Viikko sitten kirjekaveri lupasi olla pitkän aikaa tulematta, ja ajatus siitä lohduttaa.

6.12.24

Palasin alkuviikosta kotiin ja tulin kipeäksi silleen ihan kunnolla. Pitää perua lähipäivien menoja, koska tuntuu siltä, että tää kestää vielä pitkään. Miten mä osaan vaan olla yksin kotona?

9.12.24

Edelleen kipeänä mutta parempaan päin. Helvetin perkele näitä junnuja. Tämän päivän sankarilla kiinnostus kesti käytännössä yhden panetus-käteenveto-morkkis -syklin ajan.

Oon niin kyllästynyt olemaan pelkkää runkkumatskua. Olen ollut kuukauden ilman seksiä, eli viime syksyn selibaatti all over again. Pitäis varmaan suosiolla julistaa itsellekin vuotuinen no nut November ku se näyttää tapahtuvan kuitenkin. Lopetan pojut ihan justiinsa kun ei tästä tuu kun paha mieli.

10.12.24

Päästä irti kaikesta, mikä ei palvele sun tarpeita. Lakkaa roikkumasta huonoissa lohduissa ikään kuin mitään parempaa ei olisi ympärillä. Mitä mä oikeesti edes haluan?

11.12.24

Keskiviikon sidontamiitti ja ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoilla viikon sairastelun jälkeen. Teki hyvää, kotona alkoi aivot jo rakoilla. Jaksoin olla ja puhua, sidoin Kisua ja se tuntui erityiseltä. Hyvä olla sen lähellä, jakaa näitä hetkiä. Juttelin uuden ihmisen kanssa, vähän jännitti.

12.12.24

Onnekas päivä täynnä tohinaa.

Päivällä R.A.D.A.R -parisuhdetsekki Timantin kanssa. Jännitän niitä aina etukäteen, ja joka kerta totean sen olleen täysin turhaa. Edelleen yllätyn siitä, miten helppoa voi olla puhua kaikesta suhdetta koskevasta, kun on sopiva partneri, joka aidosti haluaa sitoutua nostamaan meitä ja mua ylöspäin. Rakkaus on suurta. Syksy on syönyt käytännön dynamiikkaa, mutta yhteyttä ei. Puhuttiin monta tuntia ja sen jälkeen olo oli kevyt ja vastaanottava.

Iltapäivällä näin ihanaa naista ja sain tehdä jälkiä. Mä janoan toisen kärsimystä, mutta aiheutan sitä kovin harvoin tällä hetkellä. Uusien ihmisten pehmittäminen ja toisen rajoihin tutustuminen jännittää. Joka kerta kun saan satuttaa, mun aivoissa leviää lämmin kehrä. Miten erityistä on saada rikkoa toisen täydellistä ihoa. Menin tiloihin enkä saanut leveintä hymyä pois kasvoiltani.

Illalla pääsin pitkästä aikaa Dommemiittiin. Rakastan näitä tyyppejä, sitä vahvuutta mikä huoneessa on läsnä. Kerrankaan ei tarvitse varoa mitä sanoo. Ystävä kertoi uudesta kumppanistaan ja ilostuin hurjasti. Paljon myös valitin turhautumistani, mutta kukaan ei käskenyt olla hiljaa.

13.12.24

Ehdin jo toivoa, että olosuhdeselibaatti päättyisi tänään. Toisin kävi, mikä oli kyllä ennustettavissa. Suunnitelma: Muutan luodolle asumaan ja alan säästää itseäni Robinille.

14.12.24

Taas reissussa keskellä ei mitään. Joka kerta kun tänne saapuu, tulee ikävä taidepoikaa ja yhteisiä fantasioita. Siitä jutusta ei koskaan tullut mitään ja aikaakin on mennyt jo vuosia. Miksi hitossa mä mietin sitä edelleen?

17.12.24

Käytiin Siurossa kuvaamassa. Huomasi, etten ollut ollut kameran edessä ikuisuuteen. Oli vähän kylmä eikä kovin erotiikkaahehkuva olo, mutta taidetta sinne mentiinkin tekemään eikä jynkkyä. Haluaisin kuvata useammin jos jaksaisin ja muistaisin tykätä siitä miltä näytän kuvissa. Himmee ulkonäöllinen ikäkriisi menossa.

Illalla mulla oli deitit uuden ihmisen kanssa. Se on tosi kaunis ja vaikuttaa kiinnostavalta. Yhdet elämäni normaaleimmista ensitreffeistä. Tää seksitön ensitutustuminen taitaa sopia mulle paremmin kuin aiempi suoraan sessioon -lähestymistapa. Hitto mää oon ollut tyhmä. Toivon että nähdään pian uudestaan.

Edelliset ensitreffit oli toukokuussa, tää vuosi on ollut poikkeuksellisen hiljainen ja sitten toisaalta ei yhtään. Kaikki uudet tuttavuudet on osoittautuneet omalla tavallaan tosi merkityksellisiksi ihmisiksi. Hiljaisuus on tehnyt hyvää, ja pikkuhiljaa olisin ehkä kelvollinen verenluovuttajaksi, ellei tilanne tässä kohta muutu.

18.12.24

Jälleen sidontamiitti. Pääsin sitomaan suloista siivoa tyttöä ja Kisua. On ollut ihmeellistä löytää kadonnutta köysi-itsevarmuutta ja jopa tykätä siitä mitä saa aikaiseksi. Mun sidonta kesti ihmisen nostamisen, olisi kuulemma kestänyt riiputuksenkin. Kuumottavaa edes ajatella sellaista. Onnistunut sidonta saa mut tuntemaan itseni vahvaksi ja varmaksi. Rakastan, kun voin fokusoida vain yhteen asiaan: siihen, joka antaa itsensä mun käsiini.

Harmittaa vähän, että koulun alkamisen myötä tulee ainakin kuukauden miittitauko, kun just olin päässyt vähän rutinoitumaan niiden suhteen. Onneksi sitoa voi muuallakin.

19.12.24

Missasin tanssibileet, koska runkkasin niin raivokkaasti. Orgasmit oli kuitenkin sen arvoisia. Mulla on ovulaatio meneillään ja koko päivän panettanut niin paljon, että kohta räjähtää suoni joko päästä tai pillusta. Kirjekaveri ruokki mun mielikuvitusta, se tietää mitä nappeja painella. Oikeasta napista aivotoiminnan saa pysäytettyä saman tien. Ärsyttävää ja silti niin hyvää. En osaa laskea, montako orgasmia tuli koettua. Ehkä riittävän monta, kun himot hetkeksi vihdoin hellitti. Ylihuomenna sattuu vatsalihaksiin.

22.12.24

Viikonloppu reissussa Timantin luona. Rakastan tuota naista. Yli vuoden aikana ei ole vielä koskaan tullut eteen tilannetta, jossa olen hänen kanssaan, mutta toivoisin että en olisi. Tällainen on mulle uutta parisuhteessa, mikä on hieman surullistakin, sillä oon ollut suhteissa viimeiset 17 vuotta.

Saan olla Mommy ja toteuttaa caregiver-puoltani. Mun hermosto lepää, kun saan pitää huolta, vaikka edes hetkellisesti. Timantti on ihana. Niin hyvän tuntuinen, kaunis , suloinen, hauska. Mun unelmien nainen.

23.12.24

Uusi ihminen tuli eilen kylään. Osasin rauhoittua sitomaan, oli tosi hauskaa ja luontevaa. Kuulin kauniita asioita.

Tänään etanamoodi aktivoituna. Matkustan viis tuntia, ja junassa yritän pidätellä ajatuksia etten päädy laukeamaan kun ympärillä on niin paljon ihmisiä. Uusia fantasioita viriää. Helvetin helvetti.

Viimeistä junaa odotellessa huomaan, ettei vanha heilastelukaupunki enää saa mua varpailleni. Kaikki menee eteenpäin, joskus kadut on vaan katuja.

24.12.24

Jälleen itärajalla. Olin eilen niin pihalla ihanan aamun ja terapian jälkeen, että unohdin pakata reissuun mukaan monta olennaista juttua. Äsken sain joululahjan valokuvamuodossa ja laukesin vahingossa (onneksi olin yksin).

En kadu mitään.

25.12.24

Kylpyläpäivä, etanamoodi jatkuu. Porealtaiden suuttimet tuntui kiusaavan tahallaan. Otan kuuman kuvan ja jännitän sen lähettämistä. Uskalsin.

Käyn kuumakivihieronnassa kolmatta kertaa, itken kuumakivihieronnassa kolmatta kertaa.

On niin vaikeaa ottaa vastaan mitään yksipuolista fyysistä kosketusta ellei siitä maksa. Mulla ei vuosien aikana ole ollut moniakaan kokemuksia siitä, että mua haluttaisiin koskettaa ihan vain itseni vuoksi. Aina joku oma agenda taustalla, ja se on ihan ymmärrettävää. En tiedä. Mä en osaa rentoutua oikein kenenkään käsissä, paitsi juuri nyt ihanan Valentinan, joka hieroo koko kehon rauhallisesti ja asettelee kivet lämmittämään. Mä olen muovailuvahaa vieraan ihmisen käsissä. Jälleen pään kääntäminen ja toisen käsiin luottaminen saa herkistymään, miksi en koskaan anna kenenkään kannatella mua kosketuksella?

Hoidon aikana tajusin, että olen tänä vuonna saanut kehoni takaisin. Mä olen taas tässä, tää kuuluu mulle ja tällä on väliä. En halua enää laittaa itseäni syrjään. Mä ansaitsen ihmisiä, jotka haluaa olla mun lähellä.

Jätin Valentinalle viiden tähden arvostelun.

26.12.24

Kaikki ylimääräinen alkaa liukua pois. Kirjoitan omaksi iloksi jynkkyä fantasioista, jotta saisin lapioitua niitä aivoista johonkin muualle. Mulla on arkistot täynnä muistiinpanoja omista haluistani viimeisen seitsemän vuoden ajalta, kaikki jossain kiihkossa kirjoitettuja ja varmaan kopioita toisistaan.

27.12.24

Yölle ei ole sanoja. Paitsi että helvetin hyvä. Vaatimattomasti parasta seksiä ikinä.

Mä en kyennyt kuvittelemaan, että mitään menneitä kokemuksia parempaa voisi enää tulla. Se ei vaan fyysisesti olisi mahdollista, eikä niin harvinaislaatuisten ominaisuuksien komboa voisi ilmaantua mun kohdalle uudestaan. No ei ilmaantunutkaa, mutta muhun osui jotain, missä on monta asiaa, joita en aiemmin uskaltanut myöntää kaipaavani. Aitoa huomioimista, kuuntelemista, kaikesta turhasta riisuttua läheisyyttä. Helvetin hyvä.

28.12.24

Herään turhan aikaisin ja kaikki mussa tuntuu kuin olis käynyt blenderissä. En tiedä kantaako jalat sitten joskus kun nousen sängystä. Olo on kauttaaltaan kelluva, kuin makaisi vesisängyssä. Mulla ei oo ollut tällaista oloa pitkään aikaan (jos koskaan).

Oon lauennut varmasti sata kertaa vuorokaudessa. En ymmärrä miten keho kestää tai toimii, mutta tiedän että mun pää, hermosto ja lantionpohja on uskomaton universumi, jossa mikä vaan on mahdollista.

Illalla kävin Costeen keikalla kolmatta(?) kertaa tänä vuonna. En itkenyt kertaakaan, joten muutos kesästä on ollut valtava. Mä oon päässyt yli niistä kivuista, joita Ilosaaressa itkin ja prosessoin. Joskus laulut on vaan lauluja.

30.12.24

On niin kohdattu ja nähty olo. Kokonainen. Ei yhtään vähäisempi kuin muut.

Tähän päivään on mahtunut niin paljon aitoa kiintymystä ja välittämistä, huomioiduksi tulemista, onnea. Että elämä voi olla tällaistakin.

Tänään asetin rajan, jonka hetki sitten tunnistin. Merkityksettömät suhteet ei enää täytä mun tarpeitani, mä tarvitsen enemmän.

Ja enemmän oon kyllä saanutkin.

Vuoden ensimmäisenä päivänä pidetään Timantin kanssa mun luona minimiitti. Ajatella, että mä, joka vielä muutama kuukausi kieltäydyin sitomasta jos joku näkee, olen nyt kutsumassa ihmisiä kotiini köysien äärelle. Tää syksy ja talvi on ollut uskomaton kasvuspurtti.

31.12.24

Kun aloin kirjoittaa tätä muistiinpanopäiväkirjaa, en olettanut siitä tulevan kovinkaan pitkää. Joulukuun piti olla hiljainen, odotin vähän ankeaakin menoa, kun päätä riivasi turhautuminen ja tyytymättömyys. Joku semmonen etääntymisen tunne vähän kaiken suhteen.

Mutta kyllähän mä olen monenlaista tehnyt, ja hauskasti loppukuu otti vielä äkkijyrkän käänteen uuden ihmisen myötä. Mikään ei tunnu samalta kuin kuukausi sitten, edes mä itse.

Ensi vuodelle toivon vielä enemmän rohkeutta omien halujen suhteen ja pysyvää luottamusta siihen, että kyllä mä oon aivan helvetin upea ihminen, ystävä, rakastaja ja Domme.

(Lisäksi toivon vahvempia lihaksia, nopeaa tottumista uuteen elämänvaiheeseen opiskelujen parissa ja pysyvää lähikumppania.)

--

JÄLKIKIRJOITUS

2.1.25

Tänään heräsin täynnä polyeuforiaa ja kiitollisuutta. Kiitollisuutta rakkaudesta, Timantista, yhteisöllisyydestä, uudesta ihmisestä, Kisusta. Mutta ennen kaikkea kiitollisuutta omasta kasvustani, uskalluksesta vetää rajoja, ja mennä kohti pelottavia asioita ja todellisia tarpeitani.

Vuosi alkoi pystyssä pysyneellä porkkanakakulla ja onnella. Vaikka kaikki tästä onnesta katoaisi huomenna, niin ainakin olen saanut kauniin alun.