Palvelukseen annetaan, osa 2/4 (novelli)

Ehdin tässä jo vallan unohtaa, että tosiaan, mähän olin jakamassa tätä tekstiä osissa tänne blogin puolellekin. Onneksi satuin tänään juttusille erään hurmaavan nuoren miehen (miksi tämä ilmaus kuulostaa aina siltä kuin kyseessä olisi alaikäinen henkilö?!?) kanssa, joka jaksoi kehua kirjoituksiani. Joten tässä, odotuksesi on ansaitusti palkittu!

--

2/4

Hän istuu lattialla jalkojeni juuressa ja nojaa päätään reiteeni. 

"Osaako tää olla hyödyksi vai viihtyykö se vaan paikallaan?" Joku kysyy selkäni takaa. Käännyn ja näen pitkän punatukkaisen, itseäni vanhemman naisen. Naisen vieressä seisoo nuorempi tyttö kauniissa valkoisissa alusvaatteissa, ja katselee mustien lakerikenkiensä kärkiä. "Voi kyllä hän hoitaa tilanteen kuin tilanteen, mutta osaa se tarvittaessa olla hiljaakin", vastaan ilahtuneena kyselystä. "Mä olen suunnitellut sessiota tälle pikkuiselle, mutta tarvitsisin apukäsiä. Tuo näyttää siltä, että voisi olla sopiva siihen hommaan", Punatukkainen selventää. Vastaan, että tottakai hän auttaa. Mitä tahansa. "Hienoa, tervetuloa mukaan", Punatukkainen sanoo ystävällisesti ja minä ojennan hänelle talutushihnan pään. "Haluaisitko liittyä seuraan katselijaksi?" Punatukkainen kysyy minulta. "No mutta mieluusti", minä vastaan ja seuraan mukana peremmälle juhlatilaan.

Niin me kuljemme ryhmässä; minä, hän, Punatukkainen ja pikkutyttö. Pikkutyttö katselee edelleen kenkiään ja kulkee tiiviisti kiinni Punatukkaisessa, mikä on hieman huvittavaa, sillä myös hän seuraa Punatukkaisen perässä lyhyen hihnan päässä. Pikkutyttö näyttää ujostelevan häntä, ehkä hieman vaivaantuukin. Hän sen sijaan seuraa hihnansa pitelijää rauhallisena pää pystyssä. Aina valmiina toimimaan. Toisessa kädessään Punatukkainen kantaa mustaa isoa nahkaista laukkua, jota arvatenkin tarvitaan vielä myöhemmin.

Saavumme huoneeseen, jonka tummille seinille on kiinnitetty kahleita. Keskellä huonetta muutama tumma bondage-kaluste odottaa käyttäjäänsä. Punatukkainen pujottaa talutushihnan toisen pään seinässä olevaan koukkuun, ja jättää hänet odottamaan kuin koiran.

Punatukkainen siirtää huomionsa pikkutyttöön, joka hermostuneena pälyilee ympärilleen. Hermostus muuttuu suloiseksi pieneksi kikatukseksi, kun Punatukainen silittää kevyesti tämän solisluuta ja vie kätensä rintaliivien olkaimelle. Pikkutyttö pysyy paikallaan kuin nukke sillä aikaa kun Punatukkainen riisuu hänen alusvaatteensa. Kiiltävät kengät ja rimpsureunaiset nilkkasukat saavat jäädä jalkoihin, ne tuntuvat olevan tytölle tärkeät. Sitten yhtäkkiä naisen lempeät liikkeet muuttuvat määrätietoisen voimakkaiksi. Punatukkainen tarttuu pikkutyttöä hiuksista ja vetää tytön viereiselle pöydäntapaiselle, tyrkkää pöytää vasten ja tyttö rätkähtää kyljelleen kuin tahdoton räsynukke. Koko aikana tyttö ei sano sanaakaan, mutta hänen silmistään paistaa innostus ja jännitys. Punatukkainen köyttää tytön selälleen makaamaan; sitoo vyöllä hänen vyötärönsä kiinni pöytään, ja kiinnittää kädet ja jalat pöydän kulmiin. Tyttö näyttää pieneltä ja heiveröiseltä kiinnikkeiden pitäessä häntä paikoillaan. Huomaan pohtivani, että mihin niitä edes tarvitaan, sillä tyttö vaikuttaa niin säyseältä, että luulisin hänen pysyvän paikoillaan pelkästä käskystäkin.

Saatua pikkutytön kiinni Punatukkainen lähestyy häntä, riisuu kyltin hänen kaulastaan ja laskee sen seinän viereen odottamaan. Sitten Punatukkainen kiristää hihnaa ja työntää hänet kevyesti seinää vasten. Punatukkainen on häntä pidempi, ja minua ilahduttaa katsella kuinka hän joutuu seistessäänkin katsomaan tuota dommea ylöspäin.

Minä seuraan tapahtumia vierestä hymyillen, ja tunnen ylpeyttä siitä miten kärsivällisesti hän osaansa toteuttaa. Hän tietää, että hänen osansa on antaa, ei saada. Tämän takia rakastan jakaa omaisuuttani; hän saa eteensä niin paljon enemmän kokemuksia kuin mitä voisin yksin tarjota. Ja ennen kaikkea, minä saan nauttia hänen alistumisestaan moninkertaisesti.

"Sun tehtäväsi on pysytellä minun lähelläni ja avustaa niissä tehtävissä mitä sinulle määrään, onko selvä?" Punatukkainen ilmoittaa hänelle. Hän ei ole varma, että onko nyt sopiva aika puhua, joten hän vain nyökkää. Punatukkainen irroittaa hihnan pannasta ja siirtyy pöytään kiinnitetyn tytön lähelle. Hän seuraa perässä, ja minä jään seinän viereen ihailemaan asetelmaa.

Punatukkainen asettuu pöytään sidotun pikkutytön viereen ja alkaa etsiä jotain laukustaan. Ensin hän ottaa käteensä pienen metallisen piikkipyörän, joka on kovin harmittoman näköinen mutta saa pikkutytön silmät laajenemaan. "Pikkuisella on todella herkkä iho, eikä sitä ole vielä satutettu kovinkaan usein", Punatukkainen sanoo minulle hymyillen. Sitten hän painaa pyörän kevyesti tytön vatsaa vasten, ja alkaa liikuttaa sitä.

Siinä samassa tytön nukkemainen olemus katoaa, ja esiin kuoriutuu rimpuileva ja sähisevä pieni peto. Pikkutyttö ei todellakaan pidä piikeistä ihollaan, vaikka täytyy myöntää että ne jättävät siihen kovin kauniita polkuja. Tyttö tempoilee vasten kahleitaan niin että kiinnikkeet helisevät. Nostamatta katsettaan tytöstä Punatukkainen määrää rauhalliseen sävyyn: "Ole hyvä ja siirry pitelemään tyttöä paikoillaan. En jaksa tätä turhaa rimpuilua, mun työni on vasta aluillaan."

Hän siirtyy aivan pikkutytön pään viereen pöydän päätyyn ja tarttuu tätä käsivarsista painaen ne kiinni pöytään. Tyttö on paljon pienempi kuin hän, ja näen miten turhautuminen leimahtaa tytön kasvoilla kun hän pakottaa tämän aloilleen. Tyttö ei selkeästikään tiedä mihin katsoisi, vaan pälyilee villisti ympärilleen aina kun ei muista puristaa silmiään kiinni. Hän sen sijaan katsoo kiinteästi tytön kasvoja, keskittyy tehtäväänsä. Pikkutyttö yrittää riuhtoa itseään irti, jos ei kahleista niin edes hänen otteestaan, mutta jonkin ajan kuluttua luovuttaa väsyneenä. Tytön katse hakeutuu hänen silmiinsä, ja äkkiä raivoisa eläin on taltutettu. Tyttö tuntuu anovan häntä päästämään irti, yrittää viimeiseen asti, sillä tietää että Punatukkaisen kanssa ei ainakaan ole neuvottelun varaa. "Ole kiltti", pikkutyttö kuiskaa hänelle hädintuskin kuuluvasti. Se on ensimmäinen kerta kun kuulen tytön sanovan mitään illan aikana. Mutta hän ei tee elettäkään liikkuakseen, hän tottelee käskyä joka on aiemmin annettu.

Tällä välin Punatukkainen on saanut piirrettyä kaunista katkoviivaa pitkin tytön vatsaa, rintoja ja jalkoja. "Voit päästää tytöstä irti." Punatukkainen osoittaa sanansa hänelle, ja hän siirtyy hieman kauemmas odottamaan seuraavaa käskyä.

--

Sarjan seuraavan osan löydät täältä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Todenmukaista sarjatulemista ja pari muuta laukausta

Se joka haaveilee

Kohokohtia kuluneelta vuodelta (2020)