Greta kirjoittaa

Olen hyvin pitkään inhonnut sitä, että seksiä tai BDSMn harrastamista kutsutaan kategorisesti leikkimiseksi. Vika ei ole sanassa tai ihmisissä, jotka sitä käyttävät, vaan leikkimisessä. Leikki ei ole totta. Ammensin tähän tekstiin paitsi omasta elämästäni, myös ystävistäni ja muista läheisistä, vahvoista naisista. Niistä tarinoista, joita olen kuunnellut enemmän kuin pystyn laskemaan. Tekstin takana on monosuhteita, polysuhteita, avioliittoja, seksityötä, vaniljaa ja kinkyyttä. Puhun vertaisuudesta, koska se on ollut itselleni merkittävin nosturi pois hiljaisuudesta ja itseni ohittamisesta. Vertaisten vahvistuminen, kasvaminen ja vahvistaminen on äärimmäisen voimakasta. Mä en leiki – enää. -- Eikö olekin surullista, että meidän kaltaisillemme naisille seksi oli joskus leikkiä? Ei kovinkaan vakavaa, ihan vaan kevyttä hupailua, ei mitään odotuksia. Pääasia, että aika kului ja me täytimme velvollisuutemme näyttäen iloisilta. Olimme leikkisiä hassuttelijoita, jotka kikattivat kuvitellusta ...

 Tänään haluan kirjoittaa rakkaudesta. Mä olen aina elänyt rakkaudessa. Viimeiset 17 vuotta olen ollut rakastunut lähes koko ajan. Polyamoria on mahdollistanut suhteiden lomittumisen, enkä ole elänyt oikeastaan lainkaan sinkkuna sen jälkeen, kun 18-vuotiaana aloitin ensimmäisen parisuhteeni. Jonkun mielestä suhteeni ovat olleet pitkiä, toiselle ne ovat lyhyitä. Se, kuinka pitkä aika 11 vuotta, 3 vuotta, 2 vuotta tai puoli vuotta on, riippuu muun muassa siitä, mitä sen aikana tapahtuu. En osaa sanoa, osaisinko olla yksin, mutta tiedän, ettei mun tarvitse, jos en halua. En ole koskaan nähnyt tarpeelliseksi kävellä pois syleilevästä suhteesta vain siksi, että jokin toinen suhde on päättynyt. Itseään voi oppia myös samaa matkaa toisten kanssa. Kaikissa tilanteissa voi kasvaa, jos on valmis kuuntelemaan niiden opetuksia. Joka ikinen edesmennyt suhteeni on päättynyt siihen, että tavalla tai toisella minä olen valinnut itseni – en seuraavaa ihmistä korvaamaan edellistä. Ensimmäinen kumppa...

Joulukuun alussa kirjoitin seuranhausta ja toiveistani  seuraavaan ihmissuhteeseen liittyen. Niin sitten kävi, että haaveista tulikin yllättäen totta. Ehkä joskus todella on niin, että kun osaa tarkasti pyytää ja on valmis vastaanottamaan, voi saada mitä todella haluaa ja tarvitsee. Kannatti vastata sille ainoalle kiinnostuneelle, joka vastasi seuranhakuni kriteerejä. Sain paljon enemmän kuin uskalsin toivoa, mutta juuri sitä, mitä pyysin. Mainitsin joulukuun kinkypäiväkirjassa kohdanneeni uuden ihmisen. Uusi ihminen alkaa tuntua jo aika tutulta, joten olen nimennyt hänet Pikkuprinssiksi . Sillä niin kuin Antoine de Saint-Exupéry'n Le Petit Prince, myös Pikkuprissi on omalta planeetaltaan, seikkailulla tässä maailmassa. Sen tukka on sekaisin ja se on hurjan kaunis. Niin kaunis, että välillä unohdun minuuteiksi tuijottamaan sitä ja sen täydellisiä poskipäitä, leukaperiä, upeaa vartaloa. Pikkuprinssi on tuonut loputtomasti uudenlaisia onnen kokemuksia, seikkailuja, jalat alta v...

 2.12.24 Reissussa itärajalla. Oman elämänsä tempparitähti oharoi, mitään muuta en odottanutkaan. Haluaisin oikeille deiteille, oikeanlaisen ihmisen kanssa (hän ei todellakaan olisi ollut sellainen). Seuranhaku turhauttaa suuresti. Viikko sitten kirjekaveri lupasi olla pitkän aikaa tulematta, ja ajatus siitä lohduttaa. 6.12.24 Palasin alkuviikosta kotiin ja tulin kipeäksi silleen ihan kunnolla. Pitää perua lähipäivien menoja, koska tuntuu siltä, että tää kestää vielä pitkään. Miten mä osaan vaan olla yksin kotona? 9.12.24 Edelleen kipeänä mutta parempaan päin. Helvetin perkele näitä junnuja. Tämän päivän sankarilla kiinnostus kesti käytännössä yhden panetus-käteenveto-morkkis -syklin ajan. Oon niin kyllästynyt olemaan pelkkää runkkumatskua. Olen ollut kuukauden ilman seksiä, eli viime syksyn selibaatti all over again. Pitäis varmaan suosiolla julistaa itsellekin vuotuinen no nut November ku se näyttää tapahtuvan kuitenkin. Lopetan pojut ihan justiinsa kun ei tästä tuu kun paha miel...

Alkukesästä erosin. Se muutti mua. Olin pettynyt, katkera, välillä vihainenkin. Itsetuntoni dominoivana oli palasina, ja alkuun toivoin, että voisin hävittää sen itsestäni kokonaan. Toisaalta itsetunto noin muuten raketoi ihan uudella tavalla, enkä tiedä, olenko koskaan pitänyt itsestäni niin paljon, kuin juuri eron jälkeen. Muistin taas olevani Jumalatar Jumalatarten ympäröimänä. Kaikki olisi mulle auki. Vaikka en jäänyt yksin – onhan mulla ystävien lisäksi ihana tyttöystävä ja pari muutakin sykähdyttävää ihmistä elämässäni – tuli eron myötä elämään aukko. Nyt puoli vuotta tapahtuneen jälkeen saatan olla valmis puhumaan siitä edes vähäsen. Eron luoma tila täyttyi isoilla terapiaprosesseilla, uusilla kokemuksilla ja erilaisten toimintatapojen opettelemisella. Halusin keskittyä itseeni ja kaikkeen upeaan ympärilläni. Nauttia ja kokea niin paljon kuin voin. Ottaa hyvät asiat vastaan, ja uskaltaa olla jotain muuta kuin riipivästi kosketuksen tarpeessa. Ennen kaikkea halusin ymmärtää, miks...

Olen jatkanut itseäni varten kirjoittamista, tehnyt hajanaisia ailahtelevia päiväkirjamerkintöjä. Tällä hetkellä elämässäni on pinnalla isoja prosesseja ja itsetutkiskelua, ylikuormitusta ja pohdintoja/odotusta tulevaisuudesta. Olen kuunnellut ja kaivannut surullisia poikia edellisen hiivuttua alkukesästä. En ole vieläkään osannut kirjoittaa erosta, enkä kirjoittanut nytkään. Tässä koottuja muistiinpanoja parin kuluneen kuukauden ajalta: -- Täytyy saada jotain ulos, haukkoa happea sisään, ettei himon suolaiset aallot hukuta alleen ja jätä janoisina riutumaan. Mä olen jo valmiiksi uupunut. Halun valtameren vesi näännyttää, sitä ei saa juoda vaikka haluaisi. Mistä helvetistä mä tislaan mitään puhdasta, kun kaikki on sameaa? Avaan silmät aamun utuun, ajattelen eilen kuulemani sanoja. Kasvojasi reisieni välissä. Mä muistan edelleen miltä sä tunnuit, miten se yllätti – ensimmäistä kertaa vuosiin joku antoi jotain pyytämättä. Jotain taivaallista, mikä sai mut unohtamaan kaiken hetkeksi. Ja n...

Niin paljon kuin elämästäni nautinkin, on joskus raskasta olla avoimesti kinky, empaattinen ja rakastava nainen internetissä ja tosielämässä. Vastoin luultavasti yleisimpiä odotuksia, sitä on monelle Dommena ihan yhtä kertakäyttöinen, kuin keskiverto vaniljanainenkin. Maailma on aika ruma, kun toiselle ei tarvitse antaa ihmisarvoista kohtelua. Sitä typistyy pelkäksi nimeksi ja kuvaksi ruudulla, hetkelliseksi fantasiaksi lakanoissa, jännittäväksi seikkailuksi joka päättyy heti ensimmäisen luvun jälkeen. Vuosien aikana olen kohdannut monia monia alistuvia yksilöitä, jotka vuorotellen palvovat ja pakenevat. Nyt yritän opetella pysymään erossa siitä, mikä ei palvele mua. Mä en enää jaksa vuotaa lämpöäni johonkin, mikä ei heijasta sitä takaisin. Tää proosa on syntynyt hetken mielijohteesta tunnekuohun vallassa. Sitä ei ole kirjoitettu kellekään tietylle ihmiselle, vaan olen kerännyt sanoihin vuosikausia kertynyttä katkeruutta ja aina uusiutuvia pettymyksen tunteita monista ihmissuhteista. -...